Mikä? PDGA Professional Masters World Championships 2025, Minnesota
Milloin? 1.-5.7.2025 / 24.6-7.7.2025
Kuka? Jani Winterhalter #47791
Valmistelut kisareissulle Mastersien MM-kisoihin
Eletään syksyä 2024 kun ensimmäisen kerran heräsi ajatus 2025 Mastereiden MM-kisoista. Innostus tuli lähinnä paikasta eli Twin Cities, Minnesota. Nämä vierekkäin olevat kaksi kaupunkia (Minneapolis ja St Paul) ovat todellisia frisbeegolfaajan/turistin unelmakohteita hienoine kaupunki siluetteineen, vehreiden puistojen ja totta kai vaativien frisbeegolfratojen ansiosta. Turisteja alueella vetää puoleensa myös maailman suurin ostoskeskus ”Mall of America”, jossa emme ihme kyllä käyneet.
Pienten alkuselvittelyjen jälkeen matkakumppaneiksi valikoituivat tällä kertaa Kristiina Sylman sekä Kiki Kaikkonen. Olimme kaikki kolme käyneet jo vähintään kertaalleen haistelemassa MM-kisatunnelmaa rapakon toisella puolella, joten osasimme odottaa jo jotain hienoa.
Harjoituspäivät
26 tunnin matkustuksen ja kämpillä nukutun yön jälkeen oli aika suunnata kisaradoista ensimmäiselle Blue Ribbon Pines (BRP). Rata oli hieno ja tunnelma alkoi nousta kaikkien beach-flagien ja muun PDGA Major rekvisiitan ansiosta. Seuraavat päivät menivät treenatessa muita kisaratoja (Kaposia Park, Kenwood Trails DGC sekä North Valley) ja kahdeksan tunnin aikaeroon totutellessa.
Ensimmäinen kisapäivä tiistaina 1. heinäkuuta aloitettiin MP-50 sarjassa Kaposiasta. Kaposian väylät tuntuivat kapoisilta ja peli takkusi. Kierroksen päätyttyä pelilliset vaikeudet näkyivät tuloskortilla ja pettymys oli aika kova, kun sijoitus ensimmäisen kierroksen jälkeen oli 49:s kahden muun suomalaisen (Jori Löytynoja ja Marko Hämäläinen) kanssa. Ratingia tuli 940, joka on alle oman tulostasoni.
Tässä kohtaa en halua hakea tekosyitä, mutta tässä yksi pieni sellainen: Ollessani väylällä #9 eräs kilpakumppani astui selkeästi kiekon päälle ja huusin ”foot-fault” virheen (taitaa nykyään olla stance violation eli asentovirhe virallisesti). Kaksi muuta heittueessa olivat samaa mieltä, vaikka tämä virheen tekijä yritti aika monella eri tapaa selitellä, että ei se olisi ollut. Noh, rangaistus pysyi voimassa, mutta ryhmän fiilis muuttui täysin ja seuraavilla kolmella väylällä otin 4 plussaa. Tämän ei saisi antaa vaikuttaa, mutta niin se vain tällä kertaa teki. Muistiin itselleni ja miksei kaikille muillekin kilpailuita kiertäville – pelataan sääntöjen mukaan ja ei oteta itseensä, jos joku kiukuttelee.
Toinen kisapäivä
Vaikka hyökkäys kohti kärkeä tehdään yleensä vasta ’moving day:n’ aikaan, totesin, että pakko lähteä iskemään jo tässä vaiheessa. Halu oli kova selvitä ’cut’:sta (top 30+tasatulokset) ja päästä pelaamaan kaikki viisi kisakierrosta.
Toinen kierros menikin paremmin BRP:n radalla ja sijoitukseni nousi 16 pykälää sijalle T-33. Tässä kohtaa olin ensimmäisenä tippumassa jatkosta. Onneksi oli vielä kaksi kierrosta aikaa petrata. Ratingia tuli 979, joka on reilut 20 pistettä yli omani. Ihan jees siis.
Kolmas kisapäivä
Kolmas kierros pelattiin myös BRP:ssä ja isku jatkui, vaikkakin heitin yhden heiton huonommin kuin toisena päivänä. Kierros tuntui ihan hyvälle ja 971 ratingia kertoi, että pelasin paremmin kuin keskimäärin. Sijoitus ikävä kyllä pysyi samana, tosin nyt yksinäni sijalla 33.
Neljäs kisapäivä
Neljäs kierros pelattiin taas Kaposian radalla ja nyt oli tosi kyseessä. Oli pakko venyä ja onnistua sillä olisihan se pettymys, jos ei pääsisi jatkoon. Kierros alkoi mukavasti neljän par-tuloksen siivittämänä. Sitten tulikin kaksi birdietä ja taas yksi par ja kierros oli hyvässä mallissa.
Tultiin radan yhdeksännelle väylälle, samalle, jossa ensimmäinen kierros kääntyi alamäkeen ja niin kävi nytkin. Kaksi tuplaa peräjälkeen ja hyvä alku muuttui taas taisteluksi jatkoon pääsystä. Toinen tupla oli kyllä todella tyhmä kun kahdeksan metrin birdie-putti par-4 väylällä osui yläpantaan ja rollasi 15 metriä OB:lle.
Henkinen taisto oli käynnissä ja seuraavat väylät menivätkin taas paremmin, kun tulokset olivat par-par-par-birdie-par. Väylä #15 (par-5) oli minulle vaikea treeneissäkin ja tälläkin kertaa tuloksena bogie. Top-30 sijoitus alkoi valumaan kauemmaksi, mutta yritystä oli vieläkin.
Väylä #16 oli helpohko ’sokea hysse’ jyrkkään alamäkeen, jossa onnistunut avausheitto parkkeerasi korin alle ja tuloksena birdie.
Väylä #17 oli taas par-4 (151m) jonka pitäisi olla helppo. Avaus hyssessä meni hieman liikaa vasemmalle ja jouduin jatkamaan puskasta. Vaikeahkosta asennosta noin 60 metrinen fore-neppi onnistui ja pääsin puttaamaan birdietä noin kuudesta metristä. Chiching – kiekko koriin – toivoa cutin läpäisystä oli vielä jäljellä!
Viimeinen väylä on par-3, 122m ylämäkeen kääntyen oikealle, joten birdie on periaatteessa pois pelistä… mutta on yritettävä. Avaus onnistuu lähes täydellisesti ja matkaa jää noin 20m. Tämä kierros pelattiin todella kovassa tuulessa, joten putti 20 metristä ei ollut helppo. Tällä kertaa putti ohi korista ja kiekko tuulen mukaan pysytellen kuitenkin ykkösringissä. Kasasin keskittymisen vielä kerran ’palariin’, ja seitsemän metrin vastatuuli putti upposi koriin. Kierroksen lopputuloksena par ja ratingia tuli 969.
Kisan yhteenveto
Oman kierroksen päätyttyäni olin sijalla 31, eli niukasti jäämässä ulos viimeiseltä kierrokselta. Radalla oli kuitenkin vielä pelaajia, jotka olisivat voineet tippua taakseni tuloksissa, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Lopullinen sijoitus oli se mitä vähiten halusin: ensimmäinen, joka tippui finaalikierrokselta. Pettymys oli kova, mutta sitä urheilu on – välillä onnistuu ja välillä ei.
Koko kisan rating oli 964 eli sekin hieman yli oman keskiarvoni. Se ei vaan riitä silloin kun pelataan isoissa kisoissa. Olin muistaakseni rankattu ennen kisaa sijalle 33, joten senkin puolesta pidin suoritustani karsiutumisesta huolimatta oikein kelvollisena.
Viides kierros caddiena
Matkaseuralaiseni olivat onnistuneet omassa kisasuorituksessaan. Kiki oli kolmannella sijalla ja Kristiina sijalla viisi, joten molemmat pääsivät pelaamaan finaalikierroksen herkullisista asemista.
Tässä kohtaa siirryin kisaajasta caddieksi ja menin auttamaan Kristiinaa sateiselle finaalikierrokselle. Naisten kierroksella oli tasaisesti niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja kerroksen päätyttyä sijoitukset pysyivät lopulta samoina. Kiki otti pronssi ja Kristiina oli hienosti viides – Hyvä naiset!
Katso kaikkien sarjojen tulokset Mastersien MM-kisoista
Pelin ulkopuolinen kokemuskatsaus
Reissu on siis paketissa ja mitä jäi käteen? Hienoja kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja sitä rataa. Kisa itsessään ei ollut mitenkään maailmaa mullistava kokemus. Kisafiilistä tottakai nosti maailmanhuiput (Jeremy Koling, Jay ’Yeti’ Reading, David Feldberg, Ohn Scoggins muutamia mainitakseni) sekä ”PDGA major” beach- flagit, joita oli pystytettynä satoja ympäri eri ratoja. Itse radoista, sanoisin että Kippiksen PRO pieksee molemmat minun kisaratani ja Kippiksen AM-rata puolestaan jopa vaikeampi kuin FP-55-sarjan naisten radat.
Kyllä lähtisin kuitenkin uudestaan ja varmaan lähdenkin tulevaisuudessa. On se vain hieno KOKEMUS olla pelaamassa rapakon takana MM-kisoissa.
Kulukatsaus:
- Lennot 1060€ (ei olleet halvimmat mutta kun lähtee isoon reissuun niin emme halunneet mennä halvimman mukaan).
- Asuminen 1386€ 12 päivää eli 462€ per nenä (tämä oli sieltä halvemmasta päästä)
- Autot n. 700€ eli 230€ per nenä (otimme toisen auton kisojen ajaksi koska kisaratamme olivat täysin eri suunnilla).
- Ruoka oli suurin piirtein samoissa hinnoissa kuin koto-Suomessa, mutta sitähän pitää syödä vaikka ei reissuun lähtisikään eli tähän ’ei mennyt rahaa’.
- Omavalintaisia ostoksia noin 200€ kun piti pariinkin kertaan käydä paikallisessa fribaajan ’karkkikaupassa’ sekä ostaa joitakin edullisia vaatteita ja kenkiä!
Kokemukset matkustamisesta
Lensimme aamutuimaan ja matka Amsterdamin kautta Minneapoliksen kentälle sujui yllättävän hyvin. Vaihtoaikaa oli vain 1h 5 min ja se riitti mainiosti. Tässä kohtaa kannattanee mainita, että jos lentää Jenkkeihin vaihdon kautta, kannattaa valita lennot siten, että vaihto tapahtuu Euroopan puolella. Jos vaihto Jenkeissä, niin joudut jonottamaan tullissa mahdollisesti tunteja ja silloin jatkolennolle ehtiminen ei välttämättä olekaan niin helppoa.
Vuokra-auton saaminen Jenkeissä on myös oma hommansa. Tällä kertaa taisimme saada sen 1,5 tunnin jonottamisen ja odottamisen jälkeen. Edellisellä reissullani (2023 Flagstaff, AZ) aikaa taisi mennä vieläkin enemmän.
Seuraavan kahden viikon lomakotimme tarkastettuamme kävimme syömässä paikallisessa kuppilassa. Hampurilaiset maistuivat hyvälle, mutta vesi, se ei ehkä ollut sitä saman makuista koto- Suomen raikasta nektaria. Masut täynnä suunnistimme takaisin kämpille ja sänkyyn oli mukava kellahtaa noin 26 tunnin matkustamisen jälkeen.
Sunnuntai aamupäivänä viimeiset pakkaamiset ja puolen päivän aikaan lähdimme ajamaan läheiselle lentokentälle. Kotiinpäin kun lennetään, niin lento tapahtuu yön yli ja saavuimme Amsterdamiin aamu seitsemän aikoihin. Itselläni unta ei tällä kertaa tullut yhtään lentokoneessa. Pari tuntia jatkolennon odottelua Amsterdamissa ja lopulta jatkolennolla Helsinkiin saavuimme päivällä yhden aikoihin. Melkoisen pitkä päivä tämäkin.
