Viime kuussa alkanut juttusarja Kuukauden jäsen saa jatkoa ja tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi juniori-toimintamme tukipilareista, Riku Kankaanpää. Riku on tuttu näky Heinolan isommissa kilpailuissa, vaikkakin nyt on muuttanut Jyväskylään opiskelemaan. Seuran jäsenenä Riku jo lähentelee kymmenen vuoden rajapyykkiä ja ensimmäinen kilpailulisenssi Rikulla oli vuonna 2013.
Milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?
Tää on paha, ekan kerran kunnon frisbeegolfkiekkoihin koskin varmaan joskus vuonna 2006, kun oltiin sukuloimassa ja eno esitteli lajia jossain pääkaupunkiseudun puistoradalla. Sillon asuttiin vielä Nastolassa ja siellä ei ollut mitään frisbeegolfrataa, niin vasta Heinolaan muutettua laji alkoi kiinnostaa taas enemmän. Heinolan Seurakunnan kesäleirillä 2010 Jari Kovalaisen kautta heräs kunnolla mielenkiinto frisbeegolfiin ja siitä lähtien alettiin olla vakiokävijöitä kavereiden kaa Kippasuolla.
Miksi juuri frisbeegolf? Mikä lajissa viehättää?
Pidän frisbeegolfissa siitä, että voi mennä radalle silloin, kun itseä huvittaa. Ja onhan se ihan huikeeta nähdä kiekon liitävän juuri sillä tavalla, kuin ite on suunnitellut, edes joskus. Lisäks tää frisbeegolfyhteisö on ihan loistava, niin mikäs täs heitelles.
Onko sinulla taustaa muissa urheilulajeissa?
Jalkapalloa viitisen vuotta ihan junnuna, sitten täällä Heinolassa salibandya frisbeegolfin ohessa on tullut pelattua semmoi 5-6 vuotta kans.
Muistatko vielä mikä oli ensimmäisen kiekkosi?
Ekat kiekot tais olla Omega SS ja DX Valkyrie. Vieläkin tallessa, vaikka ei enää bägiin mahdu. Toisaalta ehkä toi Omega vois kuitenkin comebackin tehdä, kun ei toi puttipelaaminen viime vuosina ole ollut ihan halutulla tasolla 😀
Mikä on lempikiekkosi?
Jaa-a, viime vuosina kiekot bägissä vaihtunut, mutta PD2 siellä on koko sen ajan pysynyt, niin sanotaan PD2.
Suosikkiratasi Suomessa ja ulkomailla?
Se, että pääsee mun suosikkiratojen joukkoon, niin radan pitää olla erittäin monipuolinen, vaihteleva sekä vaativa. Sen takia pelaamistani radoista Nokian The Beast on lemppari tähän mennessä.
Onko joku rata missä haluaisit pelata, mutta et ole vielä päässyt käymään?
Tää on helppo. Järva ja Winthrop Gold. Kaks legendaarista Major-tason rataa ei sen enempää perusteluja tarvi.
Minkälainen rata on unelmien rata sinulle?
18 väylää ylä- ja alamäkeä, tasaista, rollereita, rystyä, kämmentä, ei turhia OB-alueita, vaan luonnollista haastetta niin paljon kuin pystyy. Nurmet millissä ja myös jonkin verran siistejä metsäväyliä. Vähän niin kuin Kippasuo muutaman vuoden päästä!
Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Varmaan vuoden 2014 henkilökohtainen SM-pronssi alle 19-vuotiaissa. Pelasin erittäin tasaista hyvää frisbeegolfia silloiseen taitotasooni nähden ja taakse jäi kovia ukkoja.
Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?
Heikkous selkeesti puttaaminen, siinä häviän ihan liikaa muille. Draivipeli on vahvuus, heitän toistettavia ja kontrolloituja draiveja, vaikka heittopituudessa vähän joillekin joskus saatan hävitä.
Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi?
Viime kaudet olen ihan vain nauttinut lajista ja kanssapelaajien seurasta. Tavoitteena tälle kaudelle voisi olla putin korjaaminen parhaimpien vuosien tasolle, niin kyllä sillä aletaan taas pärjäämään kilpailuissakin, kun tuli tuo lisenssi nyt taas hommattua.
Millä tavoin ja kuinka usein harjoittelet?
Harjoittelen silloin, kun siltä tuntuu. Nyt off-seasonilla lähinnä puttia reenannut häkkivarastossa satunnaisesti. Kevättä kohden olen lisännyt kasvaneesta mielenkiinnosta myös harjoitusmääriä. Kesällä varmaan 4-6 kertaa viikossa tulee heiteltyä.
Mikä on mieleenpainuvin frisbeereissusi?
Näitä on monia, Kankaanpään ja Peurungan reissut on ollut hauskoja, mutta ehkä ne ekat SM-kisani 2013 Tammisaaressa on jääny parhaiten mieleen eri tapahtumineen radan ulkopuolella
Mikä olisi unelmaryhmä missä haluaisit pelata?
Simon Lizotte, Jeremy Koling ja Mikko Myöhänen. Ei olis ainakaan liian vakavaa heittelyä! 😀
Kiitos vastauksistasi, vielä lopputerveiset lukijoille.
Hyviä heittoja alkavalle kaudelle!