Alkuvuodesta alkanut juttusarja Kuukauden jäsen saa jatkoa ja tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi rata-toimintamme tukipilareista, Samu Rusila. Samu on ollut tuttu näky viime vuosina viikkokisoissa ja radalla työntekijänä viime vuonna. Annetaan Samun esitellä itsensä tutuksi tulleisiin kysymyksiimme.
Milloin aloitit frisbeegolfin ja miten löysit lajin pariin?
Ensimmäiset kiekot tuli ostettua 8-9 vuotta sitten. Kaverien kanssa se alkoi satunnais heittelyllä mikä jäi sitten parin kesän jälkeen tauolle, kun ei into riittänyt. Kesä tai kaksi siinä tais mennä, että uudestaan heittämään eksyin. Siinä vaiheessa se kärpänen sitten puri ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Miksi juuri frisbeegolf? Mikä lajissa viehättää?
Aloituskynnys oli niin pieni ja lajiin oli sinällään helppo päästä sisään. Viehätys on kyllä se, että aina voi parantaa jollain osin omaa tekemistä, myös pään sisällä. Joka kauden alussa sen kehityksen näkee edelliseen kauteen verraten, että mitä siitä on jäänyt käteen.
Onko sinulla taustaa muissa urheilulajeissa?
Ei oikeastaan, montaa lajia tullut kokeiltua, mutta frisbeegolf on itselle ensimmäinen pidempi aikainen harrastus.
Muistatko vielä mikä oli ensimmäisen kiekkosi?
Väittäisin että ensimmäinen oli Champion Groove… Ei ehkä paras mahdollinen aloituskiekko ja siitä johtuen ehkä myös alussa into laski, kun ei heitoista tullut juuri mitään.
Mikä on lempikiekkosi?
Hmmm… Ei kyllä sellasta “lempikiekkoa” taida olla et kaikki millä itse heittää, mut jos joku pitäs mainita niin se olisi varmaa Destroyer tai Thunderbird.
Suosikkiratasi Suomessa ja ulkomailla?
Kyllä se on tämä Tampereen Disc Golf Center mikä pitää tähän mainita Suomen sisältä. Ulkomaille en ole itse vielä pelaamaan lähtenyt, mut aika näyttää mikä on suunta.
Onko joku rata missä haluaisit pelata, mutta et ole vielä päässyt käymään?
Miettimättä Ruotsin Järva ja ajankohta pitäis olla tänä kesänä, kun taitaa mennä purkuun syksyllä rata. Radan purku päätöstä ei voi kun ihmetellä… Miksi? Olisi hieno saada tästä reissusta muksulle muisto vielä kun se on mahdollista ja siinä samalla itselle. Pelkkiä kehuja kuullut radasta niin olisi ikävä jättää käymättä. Myös nimeltä mainitsematon henkilö ois mukava viedä sinne ja kyseinen henkilö tunnistaa itsensä tästä 😉
Minkälainen rata on unelmien rata sinulle?
Jonkun näköinen neppirata… Heh heh ei vaan. Tykkään kyllä pitkistä väylistä eniten, kun pääsee heittämään ja haastetta on hyvä olla, mutta tiheistä metsistä välitän vähiten.
Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Yksilö tasolla ei oikein ole mitään ihmeellistä, että ainut voitto tullut viime vuoden Heinolan Halloween kisasta mitä olin itse pitämässä ja takana oli n. 3 kk taukoa heittämisestä. Joten oma peli ja voitto yllätti. Sitten taitaa olla melkee yksittäisiä heittoja. Sit taas viime vuonna NDGE parigolffeissa käytiin Nurmijärvellä nii se on ehkä itselle onnistunein hetki lajin parissa kisatessa kun pelattiin -11 tehden myös rataennätys parini Ossi Kirmosen kanssa.
Mitkä ovat heikkoutesi ja vahvuutesi frisbeegolfissa?
Hiljaa heittäminen on aina ollut itselle kompastuskivi. Helpompi vaihtaa hitaampaan kiekkoon ja pyrkiä heittämään samalla tyylillä. Alusta saakka tullut heitettyä kovaa ja siitä se on sit muovautunut tähän hetkeen omaksi tyyliksi. Se on se mun juttu: kovaa ja pitkälle.
Millaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi?
Se että pelaaminen pysyisi rentona, vaikka joskus tulisikin paineita luovia tilanteita kisoissa. En oikein muuta keksi. En jaksa/halua luoda paineita itselle.
Millä tavoin ja kuinka usein harjoittelet?
Omat harjoittelut on hupi kierroksia kavereiden sekä muksun kanssa. Erikseen en puttia enempää harjoittele tai jos satunnainen puttailu kotona lasketaan harjoitteluksi, fiilis pohjalla mennään.
Mikä on mieleenpainuvin frisbeereissusi?
Tyyni 2018 oli loistava reissu kaikin puolin ja oli ensimmäinen “isompi” kilpailu itselle myös samalla. Mukana ollut LDG porukka oli kyllä mitä mainiointa seuraa ja majoitus oli mitä mainioin. Näitä lisää!
Mikä olisi unelmaryhmä missä haluaisit pelata?
Kippasuon Pro kierros ois kiva pelata “isojen” poikien kanssa. Kyllähän se ois kiva nähdä miten Lizotte, Paju ja sit miehiä suosimatta Kristin Tattar pelais tossa meidän hienolla kotiradalla.
Kiitos vastauksistasi, vielä lopputerveiset lukijoille.
Jos joku asia mietityttää lajiin liittyen niin rohkeasti kysymään. Autan mielelläni muitakin oppimaan. Mukavaa kesää.
