Heinolan naisfribaajien kausi 2020 päästiin aloittamaan kesäkuussa ja kausi kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut. Lajin pariin löysi uusia harrastajia eri ikäryhmistä ja eri lähtötasoilta. Kesän aikana säät suosivat lähes joka viikko, vain muutamia rankkasateita osui naisten ryhmän tapaamisaikaan.
Kauden aikana Kippasuon ja Kumpelin ratoja kierreltiin lähes joka kerta vähintään neljän naisen voimin. Kesään kuului monia muitakin tapahtumia, kuten naistenviikon kunniaksi tehty kesäretki Asikkalan frisbeegolfradalle. Kesäretken lisäksi järjestettiin tekniikkavalmennuksia, joissa valmentajina oli työkseen valmennusta tekeviä henkilöitä.
Kokonaisuudessaan kesään mahtui monenlaista harjoitusta ja huimaa kehitystä. Kausi paketoitiin naistenryhmän kesken järjestetyssä kilpailussa Kumpelin frisbeegolfradalla syyskuun 30. päivänä. Kilpailun voitti Maarit Grén, joka myös rohkeasti kesän aikana lähti kokeilemaan viikkokisoja ja suositteli tätä muillekin naisille.
Talven aikana tekniikan hiominen tapahtuu kunkin omassa tahdissa ja ensi kesänä käynnistetään taas naisten ryhmän säännölliset viikkotapaamiset. Ryhmään on jälleen kaikki lajista kiinnostuneet naiset tervetulleita.
Alla lisäksi pieni tarina naistenviikon kesäretkestä
Retki Vääksyyn 22.7.2020
Naistenviikkoa vietettiin heinäkuun 18.- 24. päivinä. Naistenviikolle on oma historiansa, mutta LDG:n historiassa naiset tekivät keskiviikkona 22.7. ensimmäisen kesäretkensä Kalmarin uimarannalla sijaitsevalle Asikkalan frisbeegolfradalle. Suunnitelmana oli ottaa uikkarit mukaan ja pulahtaa kierroksen jälkeen veteen virkistäytymään. Tällä kertaa kuitenkin keli oli tuulinen ja vaikka vesikin oli lämpimämpää kuin ilma, uimiset jäivät uimatta.. ..ainakin melkein.
Naiset saapuivat uimarannalle sovitusti ja porukassa lähdettiin kiertämään 12 väyläistä rataa. Rata oli tasaisen maastonsa vuoksi mukava kiertää. Kyseisellä radalla ensimmäiset 9 väylää sijaitsivat metsän puolella ja väylät 10-12 löytyivät Vääksyn kanavansuulta. Heitoissa nähtiin hienoja onnistumisia ja toisinaan myös naurun pyrskähdyksiä aiheuttavia kolahduksia puihin. Kanavan suunnilla sijaitsevat väylät herättivät hilpeyttä, mutta samanaikaisesti kauhunsekaisia tunteita siitä, syökö kanava jonkun kiekon. Onneksi kanavaan ei loppuenlopuksi joutunut yhtään kiekkoa. Vedessä olevia kiekkoja sen sijaan käytiin noukkimassa parikin kappaletta, olihan se kuitenkin yritettävä vesiesteen yli, vaikka vesiesteen olisi voinut myös kiertää.
Kierroksen loppupuolella nälkä alkoi kurnimaan vatsassa ja luvassa olikin kesäretken kohokohta; retkieväät. Kahvin ja täytettyjen kroisanttien saattelemana päivä päätettiin hyvissä tunnelmissa. Valtaosalle osallistujista kierros tällä radalla oli ensimmäinen ja osallistujat kokivat reissun onnistuneena ja uskoivat lähtevänsä rohkeammin jatkossakin kokeilemaan uusia ratoja.
Kiitokset mukana olleille!
